Meistä monella yksi ensimmäisistä stressin merkeistä on taustalle hiipivä tunne kiireestä, suorituspaineesta ja kiihtyvästä mielestä. Ajautuessaan tilanteeseen, jossa kädet tai aika eivät tunnu riittävän, on ensireaktio luontaisesti nostaa kierroksia.

Ihmiskeho on ihmeellinen ja stressireaktio välttämätön selviämisen kannalta. Stressi itsessään ei siis ole huono asia, vaan itseasiassa hyödyllistä. Kiperäksi stressin kokemisen tekee kuitenkin se, että siihen tottuu. Kevyestä stressistä saattaa tulla uusi normaali ja ylivirittynyt tila jää herkästi päälle.





Kun stressi on tilapäisenä jopa hyväksi, mutta suurissa määrin päinvastaista - on henkisen hyvinvoinnin kannalta kaikista tärkeintä itsetuntemus, sekä jaksamisensa että rajojensa suhteen, sekä riittävä palautuminen. Palauduttuaan jaksaa taas heittäytyä seuraavaan tarvittavaan puserrukseen.

Stressin ja levon välinen tasapainottelu on taitolaji, jota kuka tahansa voi opetella. Oman stressikäyttäytymisen suhteen on syytä olla tuntosarvet pystyssä, jotta herää tarpeeksi varhaisessa vaiheessa painamaan paussia. Yksinkertaisimmillaan, ja mielestäni parhaimmillaan, tämä tarkoittaa sitä, että osaa esimerkiksi pysähtyä oikealla hetkellä vetämään syvään hetkeä ja palauttaa keskittyminen tähän hetkeen. Ottaa itselleen tarvittavat minuutit ja jatkaa vasta sitten.

Koska let's face it - tekeminen ei tekemällä lopu. Tauot ja palautuminen on aktiivisesti valittava arkeensa, sen sijaan, että odottaisi sopivan hetken ilmestyvän itsestään.




En enää mielelläni puhu mindfulnessista, vaan tietoisesta läsnäolosta, joka kuvaa aihetta huomattavasti paremmin. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että useimmiten stressaavat ajatukset sijoittuvat tulevaan? Mieltä vaivaavat asiat puolestaan menneeseen? Mieltä painaavia asioita pääsee pakoon harjoittelemalla tässä hetkessä elämistä, että on tietoisesti läsnä - juuri tässä ja nyt. Kohdistaa hetkeksi keskittymisensä hengitykseensä ja aisteihinsa. Luottaa siihen, ettei millään muulla ole väliä sillä hetkellä.

On ihmeellistä, mitä pienikin hetki pysähtymistä tekee mielelle.