Tiedättekö mikä oli yksi ensimmäisistä asioista, mitä meidän kihlauduttua tein? Joku ehkä varaa papin tai juhlapaikan, mutta minä näpyttelin Ekomaman Nooralle sähköpostia hääkampauksesta. Tietty! Niin kuin olettaa voi, on minulle ollut itsestään selvää, että hääkampaus tehdään ekokampaamossa, luonnollisilla tuotteilla, ja koska Noora on leikannut ja hoitanut hiuksiani jo useamman vuoden, käännyin oitis hänen puoleen. Noora lupasi loihtia haluamani hääkampauksen bloginäkyvyyttä vastaan - ja tätä kampausta kyllä kelpaakin esitellä!

Täysin ilman jännitysnäytelmää ei hääkampauksen suunnittelusta ja valinnasta selvitty, sillä matkan varrella minulta vaihtui myös morsiuspuku. Mekon ilmeen ja fiiliksen muututtua huomasin, että koekampaukseksi tehty Nooran klassisempi taidonnäyte kävisi yksyhteen muun lookini kanssa. Tässä kohtaa koekampauksen tekemisen tärkeys tuli todistetuksi; kun takana oli jo yksi konkreettinen kampaus, oli huomattavasti helpompi lähteä tekemään kampaukseen muutoksia ja hienosäätöä, ja sekä minä että Noora olimme samalla kartalla. Kävimme vielä hääaamuna kuvien kanssa läpi, mitä muutoksia koekampaukseen suhteutettuna toiveissani oli, ja Noora sai heti kiinni ajatuksestani. Hääkampauksesta tuli juuri sopivan yksinkertaisen ja bohon yhdistelmä, kuin toivoinkin!




Halusin ehdottomasti kampaukseen aitoja kukkia, sillä kukat olivat suurimmassa osassa myös hääkoristeluissamme, mutta huntu oli hieman extempore lisäys. Vielä alkuvuonna oli aivan varma siitä, ettei minulle tulisi huntua. Kun morsiuspukuliikkeessä kuitenkin iskettiin pitkä huntu päähäni, aukesivat kyynelkanavani täysin ja se oli menoa. Alunperin hunnun tarkoitus on ollut "suojata morsianta pahoilta hengiltä herkässä tilassa", mikä jollain tapaa myös kiehtoi ajatuksena.

Hunnun ja kukkien lisääminen kampaukseen asetti omat haasteensa kampaukselle, sillä huntu tulisi pystyä irroittamaan niskanutturan ja kukkien välistä vihkimisen päätteeksi. Kampaus kesti kuitenkin irroittamisen erinomaisesti, eikä hunnun irttoittaminen jättänyt kampaukseen tai kukkiin minkäänlaista jälkeä. Niskanutturan alaosasta irtosi illan mittaan yksittäisiä suortuvia, mutta onneksi kaasoni olivat valppaina ja valmiita kiinnittämään kartureita varapinneillä. Muutoin kampaus pysyi priimana aamusta yöhön asti.

Kampauksen kukat saimme kampaukseen Kukkakauppa Piia Jaalalta, jolta tilasimme kaikki häidemme muut kukat. Hiuskukka punottiin Piia Jaalalla valmiiksi hiuskoristeeksi, joka kiinnitettiin muutamasta kiinnityslenkistä kampaukseen. Näin hiuskukasta saatiin täydellinen, osaavien käsien sommiteltua kukat kauniiksi, näyttäväksi, mutta samalla herkäksi kokonaisuudeksi. Hiuskoristeessa käytettiin samoja kukkia kuin muissakin hääkukissa - esim. valkoiset kukat olivat samoja, kuin kaasojen rannekukissa ja esimerkiksi oliivinlehdet yhdistivät hiuskoristeen omaan kimppuuni.




Kukat hiuksissa olivat minulta sinänsä rohkea veto, sillä meidät vihittiin ulkona Kankaisten Kartanon puistossa, jossa kaikenmaailman pörriäiset juhlivat omenapuiden sadon ja kukkaistutusten merkeissä. Tiedostin siis mahdollisuuden, että mehiläiset ja ampiaiset voisivat kiinnostua kampauksestani - miten pystyisin pysymään rauhallisena, kun normaalisti pinkaisen karkuun alta aikayksikön?

Niinhän siinä sitten tosiaan kävi, että kuulin kesken vihkimisen takaani surinaa. Mutta ihme kyllä, pysyivät hermot kurissa. Tiesinhän, että kukkiahan se pikkukaveri haistelee. Vihkimisen jälkeen sainkin kuulla, miten yksi innokas mehiläinen oli sukeltanut kukkiin oikein antaumuksella ja lentänyt sitten tyytyväisenä tiehensä! Aika herttainen stoori muisteltavaksi.




Summa summarum, kampaus kukkineen ja huntuineen sopi upeasti koko lookiin ja mekkooni ja kokonaisuus teki oloni kauniiksi ja itsevarmaksi. Lämmin kiitos Ekomaman Nooralle ja Piia Jaalan porukalle!


Kuvat: Riikka Lilja Photography
Kampaus ja hiuskukat saatu blogin kautta.