Heipä hei täältä hieman kohmeisen ja hiljentyneen blogin takaa! Blogi on viettänyt oikeastaan koko syksyn hieman hitaissa merkeissä, sen olettekin saattaneet pistää merkille. En oikein tiedä minne kaikki aika on kadonnut. Oli lämmin kesä, pian ihastelimme jo ruskaa ja nyt ensilumikin on ehtinyt sataa ja sulaa pois. Arjen pyörä on pyörinyt siinä sivussa ja Luonnonkaunis, se on hakenut paikkaansa, siinä onnistumatta.

Luonnonkaunis-blogi on kaikkea muuta kuin päätoiminen työ meille jokaiselle blogia kirjoittaneelle ja se on aina ollut blogin vahvuus. Kun oma toimeentulo ei ole riippuvainen blogin sisällöstä tai lukijoiden ostohalukkuudesta, voi postauksia kirjoitella rennolla otteella, vilpittömästi ja totuudenmukaisesti. Kuten teistä jotkut ehkä muistaakin, perustettiin Luonnonkaunis alunperin eräänlaiseksi tietopankiksi, joka toimisi tukena luonnonkosmetiikkaan vaihtaville kosmetiikankäyttäjille. Erityisen tärkeäksi periaatteeksi nousi tästä syystä rehellisyys ja aitous; kirjoittaisimme vain sellaista sisältöä ja niistä tuotteista, minkä takana voimme seisoa 100%. Sisältöä, josta on oikeasti hyötyä ja edesauttaa luonnonkosmetiikan suosiota kestävästi.

Samasta syystä, kun jokaisen kirjoittajan elämä pyörii blogin ulkopuolisten töiden, opintojen, perheen ja harrastusten ympärillä, on bloggaamisesta ja sen yhdistämisestä muuhun elämään tullut haastavaa, osittain mahdotontakin. Olemme joutuneet priorisoimaan ja miettimään tarkkaan, mihin ja kelle annamme aikaamme ja samalla ison palan itsestämme. Luonnonkaunis on aivan huippu kanava jakaa kosmetiikkaintoa ja -tietoutta, ja mikä parasta, te olette ottaneet tämän kaiken avosylin vastaan. Siitä haluamme kiittää teitä; maailman suurin ja lämpimin kiitos ihan jokaiselle Luonnonkaunista seuraavalle, jokaiselle kommentoineelle ja tätä matkaa jakaneelle. Kiitos! ♥

Nyt kuulostaa jo siltä, kuin blogi olisi tullut tiensä päähän. Pahoittelut harhaanjohtavuudesta, niin ei suinkaan tule tapahtumaan. Vaan muutoksia on kyllä luvassa ja toivon todella, että pysytte vielä matkassa mukana tämän murrosvaiheen jälkeenkin.

Mutta ne muutokset - tässäpä ne: tästä eteenpäin Luonnonkaunista kirjoitan enää minä, Ann-Christine. Emilia ja Jonna kiittävät kummatkin teitä kaikesta (ja minä heitä kolleegana olosta, vaikka ystävinä matka jatkuukin) ja jatkavat omilla suunnillaan mihin heidän polkunsa ikinä vievätkään. Minä jatkan vielä hetken opinnäytetyöni kanssa tarpomista ja kaiken tasapainoilua, mutta jään pitämään Luonnonkaunis-blogia yllä. Olo on samaan aikaan haikea, mutta toiveikas. Haluan uskoa tämän vielä johtavan johonkin todella upeaan, vaikka sormi saattaakin mennä suuhun tämän yhteen osoitteeseen keskittyneen vastuun kanssa. Ylpeänä jatkan kuitenkin Luonnonkauniin rakentamista tästä, mihin olemme yhdessä tähän mennessä päässeet. Sillä ylpeä, jos jotain, tästä saa olla!


♥:lla Ann-Christine