Muistan lapsuudesta, että mummolla oli aina kauniissa posliinisessa astiassa palasaippua. Se tuntui jotenkin hienolta. Kotona meillä oli yleensä nestemäistä saippuaa. Nyt meillä on jo vuosia ollut itsellä kiinteitä saippuoita käytössä. Enpä edes muista, milloin olisin suihkuun viimeisen kerran ostanut muuta kuin palasaippuaa. Käsien pesuun meillä on myös yksi nestemäinen saippua, mutta lähinnä vieraita varten. Lapsikin sitä saattaa joskus käyttää, koska on tottunut sellaista päiväkodissa käyttämään. Me aikuiset käytämme vain palasaippuaa. Shampoonkin vaihdoin puoli vuotta sitten palasaippuaan.


Alunperin vaihdoksen taustalla oli raha. Palasaippua on nestemäistä kaveriaan huomattavasti riittoisampi. Pian kuitenkin huomasin ihon voivan paremmin palasaippualla pestessä. Eipä tuo mikään ihme olekaan, sillä suurimmassa osassa nestemäisiä saippuoita pääasiallinen aineosa heti veden jälkeen on joko lauryyli eetteri sulfaatti (tuoteselosteessa sodium laureth sulphate) tai natriumlauryylisulfaatti (sodium lauryl sulphate). Näistä enemmän tutkimustietoa löytyy jälkimmäisestä, jota saattaa olla myös luonnonkosmetiikassa, sillä Ecocert ei sitä kiellä. Natriuminlauryylisulfaatti vaikuttaa ihon rasvoihin, sitoutuu ihon keratiiniin ja denaturoi proteiineja. Tämä aiheuttaa ihon turpoamista ja siten ärsytystä. Tämän tajuttuani vaihdoin myös hammastahnan näitä kumpaakaan sisältämättömään ja säännölliset suupielen halkeamat ja suunympärysihottumat lakkasivat välittömästi.
 
Kukkaron ja ihon lisäksi palasaippua säästää myös luontoa. Palasaippuat on useimmiten pakattu pahviin tai paperiin tai korkeintaan ohueen pienen muoviin. Kun vaihtaa koko perheen käsisaippuat, suihkugeelit ja jopa shampoot palasaippuoihin, vähenee vuosittainen muovijäte jo mukavasti. Edes nestemäisen saippuan ostaminen täyttöpakkauksissa ei täysin pelasta tilannetta, sillä muovia ovat nekin. Riittoisuutensa vuoksi palasaippua hakkaa nestemäisen myös kuljetusten ekologisuudessa. Kuljetukset valmistajalta myyjälle vähenevät, kun tuotteita kuluu vähemmän. Toisaalta palasaippuoita mahtuu nestemäisiä enemmän kuljetukseen, joten kuljetuksia tarvitaan siinäkin mielessä vähemmän.

Itse suosin palasaippuoissa käsintehtyjä saippuoita. Ne on tehty perinteisin menetelmin keittämällä kasviöljyjä veden ja emäksen kanssa. Emästä ei valmiiseen saippuaan jää, sillä se neutraloituu saippuoimisprosessissa. Tällaiset saippuat eivät ole niin kuivattava, sillä niissä on runsaasti saippuoimisprosessissa syntynyttä kosteuttavaa glyseriiniä. Lisäksi niissä on usein olla "ylimäärästä" saippuoimatonta öljyä, joka hoitaa pestessä ihoa.


Tällä hetkellä lähes kaikki saippuamme ovat virolaisen Nurmen käsintehtyjä saippuoita. Ihastuin suloisiin tuotteisiin heti kuin näin niitä ensi kerran ja niinpä niitä on yksitellen meille päätynyt. Käsi- ja myös suihkusaippuana meillä on Nurmen vuohenmaitosaippua. Muistan joskus lukeneeni vuohenmaitosaippuan auttavan kuivan ihon hoidossa, joten uskoin sen olevan hyvä talvea ajatellen ja erityisesti lapsen herkälle iholle. Lapsen ihoa ei suinkaan joka suihkukerralla pestä saippualla, mutta välillä sillekin on tarvetta. Vuohenmaitosaippuan jälkeen lapsen iho ei kaipaa ollenkaan niin paljon rasvaamista kuin aiempien suihkusaippuoiden. Olen kuullut vuohenmaitosaippuaa kehuttavan myös ruusufinnin, aknen ja jopa psoriasiksen hoidossa, mutta tästä ei ole omakohtaista kokemusta. Ainakin voin täydestä sydämestä suositella sitä kaikille kuivaihoisille.
 
Vuohenmaitosaippuan lisäksi minulla on suihkussa käytössä Pink Sheep -saippua. Näitä tilasin Biodellyn Instagram-vinkin perusteella useamman päiväkodin hoitajille lahjaksi vuoden vaihteessa. Yksi hoitaja kuitenkin ehti lähteä pitkälle lomalle ennen kuin ehdin lahjaa antaa, joten se päätyikin omaan käyttöön. On ihan naurettavaa, kuinka huonolle hoidolle vartaloni iho jää verrattuna siihen, kuinka paljon aikaa käytän kasvojeni ihon hoitoon. Varsinkin kuorinnan suhteen olen todella laiska, mutta huovutetulla Pink Sheepillä olen puunannut ihoa ahkerasti. Se kuorii kevyesti ihoa, jolloin kosteusvoide imeytyy paremmin ja iho pysyy pehmeämpänä. Saippuan loputtua huopaista pesintä voi edelleen käyttää. 

Hiusten hoidossa vaihdoin aiemmin käyttämäni Marseille-saippuan talvella Nurmen Avocado shampoopalaan*, sillä pakkasilmojen saapuessa hiukseni tuntuivat kaipaavan vielä Marseille-saippuaa hoitavampaa shampoota. Avocado shampoopala onkin kosteuttavampi, muttei kuitenkaan lätistä hiuksia. Hiukset tuntuvat pesun jälkeen pehmeiltä ja tuuheilta. Hoitoainetta en ole kaivannut koko talvena.  


Palasaippua on tärkeää säilyttää oikein, jotta se pääsee kuivahtamaan käyttöjen välillä. Säilytysastian täytyy olla sellainen, josta vesi pääsee kunnolla valumaan poissa ja saippua saa ilmaa myös alta päin. Jos saippua jää märkään kuppiin lillumaan, se kuluu nopeammin. Oikein säilytettynä palasaippua ei myöskään ollenkaan ole sellainen bakteeripesä, jollaiseksi desinfioivia käsisaippuoita markkinoivat yritykset sitä väittävät. Eikä se perheen sisällä haittaisi, vaikka siinä muutama bakteeri olisikin. Saippuan tehtävä on irroittaa lika ja sen jälkeen kädet huuhdellaan hyvin, että kaikki lika ja bakteerit valuvat pois. Kädet kannattaa myös aina kuivata huolellisesti pesun jälkeen. 

Jotain bakteereita käsissä pitääkin olla, kehomme ei tulisi toimeen ilman hyviä bakteereita, joita siinä on valtavasti. Viime vuosina yleistynyt jatkuva käsien desinfiointi ei suinkaan tee hyvää iholle - eikä terveydelle. Tavallisella saippualla pesu riittää normaaliolosuhteissa vallan hyvin ja palasaippua on monella tapaa parempi valinta.

Käytättekö te palasaippuoita?


Jos on palasaippuoille tarvetta, vinkkinä kerrottakoon, että Biodellyssä on vielä huomisen keskiviikon kaikki Nurmen tuotteet -20%. Nurmella on saippuoiden lisäksi muitakin ihania tuotteita, jotka kannattaa kurkata. Itse olen tykästynyt Laventeli Kasvovesisuihkeeseen* ja Ann-Christine onkin aiemmin kirjoittanut Sokerikuorinnasta.

Jonna 

Postaus sisältää mainoslinkkejä
*Saatu blogin kautta