Kuten Ann-Christinelle, myös minulle on ollut todella mullistavaa ymmärtää, että on olemassa kahdenlaista ihon kuivuutta. Sitä ennen olin taistellut oman ihoni kuivuutta vastaan ihan vääränlaisin keinoin. Ihoni oli epäpuhtauksista ja rasvaisuudesta huolimatta selkeästi kuiva, mutta suurin osa kuivan ihon tuotteista ei selkeästi sopineet minulle. Ymmärrettyäni, ettei ihoni ole niinkään kuiva, vaan janoinen, olen vihdoin onnistunut saamaan ihoni kosteustasapainon kuntoon. Ja jos se joskus tuntuu tavallista kuivemmalta, tiedän, miten saan tilanteen taas korjattua.

Mitä eroa kuivalla ja janoisella iholla sitten on? Molemmat kun tuntuvat samalta - kuivalta.


Kuiva iho
Kuiva iho on ihotyyppi. Kuiva iho on kuiva lapsesta saakka ja iho on yleensä kauttaaltaan kuiva. Kuivaihoisella ihohuokoset ovat hyvin pienet, paljain silmin jopa lähes huomaamattomat. Ihon talineritys on normaalia vähäisempää eli iholta puuttuu öljyjä ja lipidejä. Tästä syystä myös ihon suojavaippa on heikompi ja iho ärtyy helposti talvella. Kuivaihoisten tarvitsee harvemmin kärsiä epäpuhtauksista - ei edes nuorena. Ikääntymisen merkit taas näkyvät kuivassa ihossa helpommin, mutta onneksi sitä voidaan ehkäistä oikealla hoidolla.

Koska kuivalta iholta puuttuu öljyjä, käytetään niitä sen hoitoon. Puhdistus tapahtuu hellävaraisesti puhdistusmaidolla tai -öljyllä ja iho kannattaa puhdistaa vain iltaisin. Kosteusvoiteet saavat olla täyteläisiä ja ravitsevia öljyjä sisältäviä. Kuiva iho tietenkin rakastaa myös puhtaita ravitsevia kasviöljyjä, mutta ne yksistään eivät kuitenkaan riitä sen hoidoksi. Öljyjen lisäksi kuivalta iholta nimittäin puuttuu myös kosteutta eli ikäänkuin vettä. Niinpä öljyn ja kosteusvoiteen alle kannattaa laittaa tällaista kosteuttava sisältävä seerumi ja kosteuttavaa kasvovettä kannattaa lotrailla reilusti. Myös kosteusvoiteessa on öljyjen lisäksi vesikosteutta.


Janoinen iho
Janoiselta iholta ei niinkään puutu öljyjä, vaan kosteutta. Mikä tahansa ihotyyppi voi olla janoinen tai pintakuiva (usein sanotaan kosteusköyhä, mutta en kykene, sillä takaraivossani soi lukion äidinkielen opettajan sanat, etteivät köyhä-loppuiset adjektiivit ole hyvää suomenkieltä), jopa rasvainen. Ihon janoisuutta aiheuttaa ainakin suurimmaksi osaksi ulkoiset tekijät: pakkanen, kuiva sisäilma, vääränlaiset ihonhoitotottumukset ja jopa ruokavalio sekä stressi.

Janoisen ihon paras ystävä ei siis ole olekaan öljyt, vaan ohuet paljon vesikosteutta sisältävät voiteet ja kosteuttavat seerumit sekä tietenkin kosteuttavat kasvovedet. Usein nämä janoisen ihon ystävät sisältävätkin runsaasti ihan oikeaa vettä tai vaikkapa kukkaisvettä, jota muut aineosat auttavat imeytymään ihoon. Lisäksi esimerkiksi hyaluronihappo lisää iholle vesikosteutta. Myös janoinen iho kannattaa puhdistaa hellävaraisesti vain kerran päivässä ja välttää kuivattavia puhdistusaineita sekä alkoholipitoisia kasvovesiä. Täysin ilman kasviöljyjä ei janoistakaan kuitenkaan kannata hoitaa, ihan jo senkin vuoksi, että vesikosteus haihtuu helposti iholta ja öljy auttaa sitomaan sitä ihoon. Lisäksi laadukkaat kasvoöljyt hoitavat ihoa myös monin muin tavoin kosteutuksen lisäksi. Öljyksi kannattaa kuitenkin valita vähemmän rasvaisia ja hyvin imeytyviä öljyjä.


Sekä kuivalle että janoiselle iholle - oikeastaan ihan kaikenlaiselle iholle - kannattaa käyttää reilusti kasvovettä. Aamuisin se yksinään riittää puhdistukseksi. Pumpulilla pyyhkimisen jälkeen - illalla jopa sen sijaan - kasvovettä kannattaa vielä suihkuttaa suoraan pullosta tai taputella iholle, jos kasvovetesi ei ole suihkepullossa. Kasvoveden ei kannata antaa kuivua ja haihtua iholta, vaan seerumi, öljy ja kosteusvoide levitetään vielä kasvovedestä kostealle iholle. Näin myös kasvoveden vesikosteutta antavat ominaisuudet pääsevät kunnolla vaikuttamaan ja toisaalta se auttaa muita tuotteita imeytymään ihoon. Alimmaiseksi levitetään seerumi, sen päälle tippa tai kaksi omalle iholle sopivaa öljyä ja viimeiseksi kosteusvoide - kuivalle iholle täyteläinen ja janoiselle ohuempi. Äläkä unohda silmänympärysvoidetta!

Kuvituksena postauksessa on Mia Höydön Lumous-seerumi ja Lempeä Uni -öljyseerumi. Nämä ovat hyvä esimerkki siitä, mitä eroa on ihon janojuomalla ja ihoöljyllä. Lumous on lähes vesimäinen hyvin ohut seerumi. Sen kosteustehot syntyvät koivunmahlauutteesta, tyrniuutteesta ja hyaluronihaposta. Vesikosteuden lisäksi siinä on myös hieman arganöljyä. Lempeä Uni taas on nimensä mukaisesti puhtaasti runsaasti vitamiineja sisältävistä kasviöljyistä koostuva seerumi. Se on todellakin seerumi, sillä sen sisältävät öljyt ovat todella helposti helposti imeytyviä. Nämä seerumit neuvotaan usein sekoittamaan yhteen ennen iholle levittämistä, mutta minun iholleni ne tuntuvat toimivan vielä paremmin, kun laitan ensin ohuemman Lumouksen ja sen päälle Lempeän Unen.

Jos siis tuntuu, ettet saa ihon kosteustasapainoa kuntoon, kannattaa pohtia, kummanlaista kosteutta se enemmän tarvitsee. Jos ihosi tuntuu aina kuivalta, se on todennäköisesti kuiva ja hyötyy enemmän ravitsevista kasviöljyistä. Jos kuivuus on enemmän tilapäistä, ehkäpä talvesta johtuvaa, saattaakin se kaivata enemmän janojuomaa.

Jonna


Postaus sisältää mainoslinkkejä