Ensinnäkin, silmiin sattuu sanonnan muoto broke, mutta tällä mennään, sillä sanonta sopii just eikä melkein tähän tilaan, johon olen vihdoinkin tullut ihoni kanssa. Kun päätin syksyllä tosissani ottaa härkää sarvista, ja ratkaista talvisin rutikuivan ihoni mysteerit, päätin projektin olevan numero 1, kunnes olisin valmis hautaamaan sen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kun ihon kunto tuntuisi minusta hyvältä, olisi se hyvä niin, enkä lähtisi viilaamaan pilkkua.

En voi sanoa etteikö nälkä olisi kasvanut syödessä ja etteikö ihossa olisi aina jotain, jota voisi haluta käsitellä ja hoitaa, mutta johonkin on osattava vetää raja. Kuten kirjoitin Yhdeksän vinkkiä hyvinvoivaan ihoon -postauksessa, pitäisi ihonhoidon olla kivaa, eikä ottaa kaikista maailman ohjeista ja kikoista paineita. Tärkeintä lieneekin tunnistaa, mitkä ihon ongelmat ovat oikeasti ongelmia itselleen, ja millä ei olekaan niin väliä.

Kuten otsikosta  voi päätellä, on minulla nyt sellainen olo, ettei mikään ole rikki, eikä mitään tarvitse sen vuoksi korjata. Ihon pahin kuivuus on poissa, eikä se kutia tai hilseile. Saman hoidon ansiosta ovat finnitkin kadonneet lähes täysin. Kyllä, T-alueeni on edelleen täynnä pieniä epäpuhtauksia, todennäköisimmin pintakuivuuden vuoksi, mutta tiedättekö, ei se minua häiritse.



Kävin eilen yhteistyön merkeissä elämäni ensimmäisessä kasvohoidossa (josta tulossa oma postaus myöhemmin) ja sain vihdoinkin kuulla ammattilaisen näkökulman ihooni. Se todentotta on herkkä, yllättäen tyypiltään enemmänkin kuiva, mutta osittain sekaihon suuntaan taipuva. Neuvot ihonhoitoon olivat juurikin samat kuin olin itse ounastellut Atoopikko - minäkö? -tekstissä, jossa päättelin kannattavimman lähestymistavan olevan superjanoisen ihon hoito, hellästi. Sen tuoma tasapaino ratkaisee varmasti joskus mustapäätilanteenkin, mutta itse näen sen lähinnä bonuksena.


Mutta. Kuulolle nyt kaikki, joilla ihotyyppi ja ongelmat kuulostaa tutulta. Näillä ihonhoitorutiineilla kriittisin tilanne rauhoittui:

1. Puhdistusmaitoon siirtyminen. Apuna kasvosieni tai musliiniliina.

2. Kosteuttavien kasvovesien kanssa läträäminen.

3. Kasvoöljyn hierominen kasvoihin iltaisin hyvän kosteusvoiteen kera.

4. Kasvojen puhdistus/kosteutus aamuisin kosteuttavalla kasvovedellä, sekä kevyemmällä kosteusvoiteella.

5. Ruokavalio


Ja oikeasti tuo tuntuu riittävän. Lisätehoa vailla paineita olen saanut tekemällä näin:

6. Kasvoöljyn rinnalla myös kosteuttavan seerumin käyttö. (Tämä on ihan uusi juttu ja seurailen vaikutuksia)

7. Satunnainen superhelläotteinen kuorinta kerran viikossa tai parissa.

8. Kosteuttava kuivan ihon naamio kuorinnan perään. Aina.


Linkkien takaa löydätte itselläni käytössä olevat tuotteet ja muutama kestosuosikkikin. Sanoisin tosiaan, että nuo ensimmäiset 5 ovat olleet ne itselläni tärkeimmät asiat, jotka korjasivat ihonhidon rungon ja saivat pahimmat oireet, eli kuivan ihon kutinan ja hilseilyn katoamaan. Viimeiset kolme kohtaa tehoavat nekin, mutta niiden kanssa luistaessani en huomaa samanlaista välitöntä eroa ihossani, kuin jos skippaan jonkin ensimmäisistä kohdista. Tämän kummempia toimia en sitten näillä näkymin aiokaan kokeilla, sillä olo on tyytyväinen!

Nyt on hyvä olla! Seuraava projekti ja ratkaistavana oleva mysteeri onkin sitten hiukset ja yhtäkkiä hilseilemään alkanut päänahka - käääääk!


Eikö näytäkin jo oikein hyvältä? :) Aikooko joku kokeilla näiden askelten seuraamista?



Postaus sisältää mainoslinkkejä.